Hillosensalmi

Valkoisten suunnitelmissa ei siis ollut ainoastaan vallata Mouhu, vaan kertakaikkiaan lamaannuttaa punaisten sotatoimet Savon rintamalla hyökkäämällä Mouhua puolustaneiden runsaan tuhannen miehen vahvuisten Kotkan ja Kymintehtaan punakaartien selustaan Hillosensalmelle ja näin motittaa heidät. Samalla pyrkimyksenä oli estää punakaartilaisia mahdollisen perääntymisen yhteydessä hävittämästä Hillosensalmen rautatiesiltaa. Onnistuessaan tämä suunnitelma olisi suonut valkoisille mahdollisuuden siirtää rintama tuntuvasti lähemmäs strategisesti tärkeää rautateiden solmukohtaa, Kouvolaa, jolloin se olisi ratkaisevasti voinut vaikuttaa koko sodan kulkuun.  

Hillosensalmen taistelu

Tässä tarkoituksessa valkoisten operaatiota johtanut Lunstedtin johdolla kuormastolla ja räjäytys- ja lääkintäosastolla vahvistetun kolmen komppanian ja yhteensä noin 500 miehen vahvuisen joukon punaisten selustaan. Hevosia Cronstedtin joukoilla oli käytössään parisen sataa. Cronstedtin joukot saapuivat Mikkelistä Mäntyharjulle junalla ja etenivät sieltä rekikyydillä Virransalmen kautta Nurmaalle ja sieltä Vuohijärven jään yli Kinansaareen, josta joukkojen oli määrä hyökätä Hillosensalmelle, samaan aikaan kun Lundahlin pääjoukko oli hyökkäämässä Mouhuun eli maaliskuun 3. päivänä kello kahdeksalta.  

 

Suunnitelma oli kunnianhimoinen, vaikka sitä on jälkeenpäin paljon arvosteltu. Heti aamusta Kuopion viides komppania pääsi ilman taistelua radalle Hillosensalmen sillan pohjoispuolle ja alkoi rikkoa rataa. Sen sijaan Hillosensalmen pysäkille hyökkäämässä olleet 1. ja 2. jääkärikomppania havaittiin. Punakaartin Hillosensalmella oleva vartiomies havaitsi jäätä pitkin lähestyvän vihollisosaston ja teki hälytyksen. Syntyi kiivas tulitaistelu. Valkoiset pääsivät kuitenkin tavoitteeseensa, jos kohta tappioita kärsien, ja punaiset vetäytyivät Kirjokiven suuntaan. 

 

Kaikki ei kuitenkaan mennyt niin kuin piti. Pääjoukon perässä edennyt räjähdysaineita kuljettanut kuormasto ja lääkintöosasto jäivät kiivaan tulitaistelun puhjettua odottelemaan Kinansaaren ja Mäntysaaren suojaan. Suunniteltu radan rikkominen Hillosensalmen aseman eteläpuolella ei siten toteutunut.  

 

Se osoittautui kohtalokkaaksi, sillä etelään Hillosensalmelta työnnetyt punaiset saivat vahvistuksia ja toisen panssarijunan tuekseen etelästä. Hillosensalmen pysäkin maastossa valkoisten asema kävi vaikeaksi. Kun pohjoisesta perääntyvät punaiset onnistuivat työntämään panssarijunan tukemana valkoisen komppanian pois radalta Hillosensalmen aseman pohjoispuolella, valkoiset vetäytyivät jäälle ja lähtivät paluumatkalle. 

 

Syystä tai toisesta valkoiset eivät palanneet jälkiään myöten Nurmaan lahdelle vaan Jaalan Paljakanlahden kautta. Sinne oli jätetty varmistus suojaamaan hyökkäyksen sivustaa, mutta Cronstedtin joukon palatessa se oli poistunut asemistaan. Sen sijaan vastassa oli Huhdasjärveltä tullut punaisten komppania, joka onnistui yllättämään varomattomasti edenneet Cronstedtin joukot ottamalla heidät vastaan konekivääritulella ja saamalla osuman valkoisten kuormastoon, jonka ammuslaatikot räjähtivät jäällä vieden räjähdyksen synnyttämään avantoon mukanaan sekä miehiä että hevosia. Hillosensalmen retken kokonaistappiot valkoisilla olivat 20 kaatunutta ja 17 haavoittunutta. 

 

Valkoiset palasivat Mäntyharjulle epäjärjestyksessä pieninä ryhminä, joista jotkut metsissä jopa useampia vuorokausia harhaillen, ja palatessaan kertoivat toinen toistaan värikkäämpiä kertomuksia Hillosensalmen tapahtumista. Mäntyharjulla syntyi paniikki, jonka seurauksena valkoisten esikunta ehti jo pohtia Mäntyharjustakin luopumista.  

 

Tämän pahasti epäonnistuneen hyökkäysyrityksen jälkeen eivät myöskään valkoiset pyrkineet Savon radan suunnalla enää varsinaisiin ratkaisutaisteluihin ja rintama jäi paikoilleen Mouhun ja Voikosken välille sodan loppuun saakka. Punaiset vetäytyivät Voikoskelta 26. huhtikuuta.