Tähystyskukkula

Mouhun valtauksen jäkeen punaiset vetäytyivät siis Voikoskelle, jossa heillä oli vahvat asemat ja tykistöä. Tähystyskukkula oli punakaartin etuvartioasema, josta oli hyvä näköala pitkälle Mouhuun ja Nuolniemen kylän etummaisiin taloihin, sillä maasto sen edessä oli vasta kaskettua ja siten puutonta. Varsinaisia Mouhun takaisinvaltausyrityksiä punakaarti ei 5.3. jälkeen tehnyt, mutta tulitti Voikoskelta jatkuvasti, joskin harvakseen ja ammuksia säästäen valkoisten asemia ja Mouhun ja Nuolniemen kylien taloja, johin valkoiset olivat majoittuneet. Tähystyskukkulalta voitiin seurata tykistötulen tehokkuutta ja osumatarkkuutta, joka ei huono ollutkaan, sillä ainakin Jaakkolan ja Tokkolan talot saivat osumia ja Jaakkolan talo paloi. Aholan taloa kohti ammuttu räjähtävä kranaatti putosi peltoon vain kymmenkunta metriä talosta. 

 

Myöskään valkoiset eivät hyökänneet punaisten vahvoja asemia vastaan Voikoskella, mutta partioivat Voikosken ja Mouhun välillä olevaa maastoa vihollisen liikkeitä tiedustellen ja heidän asemiaan häiriten. Ylioppilaskokelas Urho Kaleva Kekkonen Kajaanin lyseosta teki yhden toverinsa kanssa hiihtopartioretken Laurilan talolta kohti etelää saapuen lopulta Tähystyskukkulan juurelle. Tätä retkeä Kekkonen on kuvannut sotapäiväkirjassaan seuraavasti: 

 

”Mouhun rintamalla ei ole pitkään aikaan muodostunut erikoisia taisteluita, vaan meikäläisten, eritoten Kajaanin sissien erityisenä tehtävänä on ollut tiedusteluretkien tekeminen punaisten puolelle. Vaikka kuulunkin Kinnillä olevaan 1. komppaniaan, päätin tämän lehden sotakirjeenvaihtajana mennä katsomaan, kuinka 3. komppaniamme Mouhulla jaksaa. Aika alkoi siellä käydä jo kovin pitkäksi, niin arvelin ja toivoin siitä hiukan vaihtelua tulevan, jos lähtisin mukaan sellaiselle retkelle. ”Koirakenraali” Eino Kajander Riekimästä innostui tuumaan, ja t.k. 5. päivänä kello 2 ip. lähdettiin matkalle.  Kolmantena oli Oskari Komulainen Kuhmonniemeltä.

 

Kun oli päästy ketjujemme luo, tarkastimme punikkien tiedossa olevia seutuja ja suuntaa, mitä meidän piti kulkea.  Etenimme kohti korkeata vuorta, jossa punaisilla oli tykistön tähystyspaikka ja vankka etuvartio. Nousimme parille kukkulalle, joilla tiedustelijamme eivät ennen olleet käyneet ja saavuimme aivan punaisten tähystysvuoren alle eräälle pienelle töyräälle, jossa levähdimme, tupakoimme ja tarkastimme edessä olevaa kukkulaa. Kirjoitinpa terveiset punikeille ja samalla annoin heille viimeiset tiedot. 

 

Koska kukkulalta ei näkynyt mitään liikettä, päätimme kavuta sinne, sillä emmehän voineet tietää, missä heidän ketjunsa kulki, ellei sitä nähdä. No mitäs siinä, kun ei meistä kenenkään päätä paleltanut, kuten Kajander huomautti. Kuljimmne yli pienen metsän ja siitä ylös jyrkkää vuoren rinnettä kilvalla kuka ensin kerkiäisi. Saavuimme ylhäällä olevalle ylös viettävälle tasangolle, jossa näkyi tuoreita partiopaikkoja kivien takana, mutta miehiä ei vain näkynyt. Kello oli 5 ip. Istahdimme siihenkin, ja katselimme. Oi, verraton näköala. Koko Mouhu näkyi sieltä kuin olisi se edessä kämmenellä, erotti selvään paljaalla silmällä joka talon, jokaisen kulkijankin. Kelpasi siitä punikin tykintähystäjän katsella lahtarten majoja ja ohjata putkensa suuntaa. Tykistöväen tehon saa armotta laskea + - = 0, ellei jokaiselta tähystyspaikalta saa muuta aikaan kuin yhden talon palamisen. Siinä näkee sen ryssän kunnon.

 

Hetken ihailtuamme seutuja, päätimme nousta vuoren korkeimmalle huipulle, jossa vasta aamulla oli nähty liikkuvan punaisia. Oli sinne matkaa taas aivan aukeata viitisenkymmentä metriä.  Kuljimme sen hiljalleen kiväärit aina valmiina jakamaan surmaa ja niin saavuimme aivan kovaksi poljetulle punikkien patrullitielle, jonka ympäristö osoitti että sitä on paljon käytetty. Tein vasemmalla puolen oli miehen korkuinen katos, joka suojasi meidän puolelta tulevilta tuulilta. Etenimme varovasti eteenpäin, josta kuului pientä ääntä, kuten ihminen hengittäisi. Kuljimme edelleen ja yht’äkkiä sattuu etumaisena kulkevan Komulaisen jalan alla oksa risahtamaan. Kohta ilmaantuu kiven takaa aseeton.. (seuraava sana epäselvä), joka luuli tulijoita ”tovereikseen”, sillä kukas uskoisi, että lahtarit tulisivat keskellä päivää aivan vihollisensa suuhun. Pyssy tiuttuisesti poskelle, laukaisu pamahti ja Komulaisen Oskari oli ampunut punikin. Katsoimmer kuinka se kaatui, mutta heti sen jälkeen otimme jalat allemme, sillä emme olisi enää voineet päästä pois sieltä yli aukean, jos hetkenkään viivyttelisimme.

 

Paluutie kulki alas pystysuoraa vuoren seinämää, ja on todella ihme, että pääsimme hengissä alas. En minä ainakaan pienestä rahastakaan siitä hyppäisi toista kertaa. Kumn olimme päässeet vuoren juurelle, pysähdyimme ja kuuntelimme. Vuorelta kuului ankaraa kiväärin pauketta, mutta mille suunnalle sitä emme kuulleet.

 

Palasimme pirteinä retkeltä, teimme raportin ja saimme kiitokset. (Muistoja parista tiedusteluretkestä, Kajaanin Lehti nro 46, 19.4.1918).

 

Tähystyskukkulalle pääsee helpoimmin Puuteenkylästä lähtevän metsäautotien kautta. Tähystyskukkulasta kertova viitta on myös tämän tien laidassa. Viitan luota on kukkulan laelle noin 200 metriä. Kekkonen kapusi kukkulan laelle hieman tätä reittiä lännempää, ja laskeutui kukkulalta nähtävästi sen jyrkän länsireunan puolella olevaa louhikkoista, mutta tuolloin lumista rinnettä pitkin.