Voikosken sotasairaala

Nykyisen Voikosken kirkon tontilla oli  ensin Voikosken ensimmäinen kansakoulu, joka oli vihitty käyttöön lokakuussa 1896. Vanha kansakoulu paloi vuonna 1927, jonka jälkeen uusi koulu rakennettiin Hosusjärven rannalle. Vanhalle kansakoulun tontille valmistui nykyinen tehtaanmestari Emil Askolan suunnittelema rukoushuone 1937.

 

Voikosken kansakoulu toimi sodan aikana Suomen Punaisen Ristin sotilassairaalana. Taisteluiden jatkuessa sairaalassa hoidettiin sodan molempien osapuolien, sekä punaisten että valkoisten haavoittuneita, mikä oli poikkeuksellista. Ensimmäinen valkoisten puolen potilas oli 19.2.1918 Konttinen, jolla oli kuula keuhkoissa. Myöhemmin hänet siirrettiin Helsinkiin leikattavaksi. Sairaalassa työskennelleen lääkäri Mauno Vannaksen mukaan punakaarteja sodan alkuvaiheissa johtanut Teikari ei hyväksynyt sitä, että sairaalassa hoidettiin myös valkoisten haavoittuneita. Vannas sanoi tämän johdosta Teikarille, että Punaisen Risti joko hoitaa kaikkia haavoittuneita tai ei sitten ketään, mihin Teikarin oli tyytyminen.

 

Koulun sairaalaan tuoduilta haavoittuneilta poistettiin hihamerkit ja muut tunnisteet, jotta heidän puolensa ei tulisi sairastuvassa muiden potilaiden tietoon.

Sairaala oli merkittävä, ja parhaimmillaan siellä työskenteli peräti neljä lääkäriä. Sairaala evakoitiin punakaartin perääntyessä valkoisten hyökkäyksen alta 25.4.1918 Kouvolaan. Samalla poltettiin Voikosken silloinen asemarakennus. (Lääkärinä koulun sairaalassa toiminut Mauno Vannas on kirjoittanut kokemuksistaan kirjassa Silmä silmästä – Lehtiä lääkärin sotapäiväkirjasta 28.1–8.9.1918 WSOY 1964)